Melodialle kaveri |
||
Sovittaja joutuu jokaisessa kappaleessa sommittelemaan melodiaa täydentävän toisen äänen tai toisia ääniä. Luonteeltaan toinen ääni voi olla: aktiivinen, itsenäinen tai passiivinen, säestävä. Aktiivinen toinen ääni toimii melodian vastapainona täydentäen sitä ja luoden jännitteitä ja purkauksia. Tällaisen sävelkielen huipentaja oli tietenkin J.S. Bach. Passiivinen toinen ääni on profiililtaan matala, sen tehtävänä on kannattaa melodiaa ja harmoniaa. | ||
|
||
1. Pitkiä ääniä taustalle, harmoniamatto | Taustaääni, joka käyttää sointusäveliä ja liikkuu pitkillä aika-arvoilla pienin liikkein, antaa melodialle parhaiten tilaa. Mikäli peräkkäisillä soinnuilla on yhteisiä säveliä, käytetään niitä, muutoin mennään lähimpiin säveliin. Esimerkissä on tehty säkeen lopussa vastaliikettä, mikä lisää jännitettä. | |
Kuuntele | ||
Taustaäänen alisteisuutta lisää se, että (1)
käytetty soitin on melodiaa hennompi, (2) taustaääni on
melodian alapuolella, (3) melodiarytmi on passiivinen ja (4) artikulaatio
on sitova. |
||
Jos soinnut sattuvat etenemään vielä kvinttisuhteisilla soinnuilla (tahdit 3-4 ja 5-8), saadaan vähillä sävelillä täyteläisen kuuloinen tausta. | ||
Kuuntele | ||
Silloin, kun taustoja soittaa useampi soittaja, on parasta välttää karaktäärisävelten tuplausta, sellainen samentaa sointia. Parhaita ja neutraaleimpia kaksinnettavaksi ovat soinnun pohjasävelet ja kvintti. | ||
|
||
2. Vastaääni vie eteenpäin | Kappaleen melodia etenee yleensä säerytmissä, siis välillä tapahtuu ja välillä vedetään henkeä. Kun melodia pysähtyy lepäämään sovittaja hyökkää paikalle ja turvaa kappaleen etenemisen aktivoituneella vastamelodialla. Tällainen melodinen kommentointi voi olla melodiasta lainattua, ikään kuin melodian (muuntunut) kaiku vastaisi. | |
Kommentointi voi olla myös kontrastoivaa. |
||
Jotta kontrastina toimiva motiivi voitaisiin tunnistaa osaksi kokonaisuutta,
täytyy sen toistua jäljempänä. Lisäopintoja varten kannattaa tutustua Mark Levinen kirjaan The Jazz Piano Book. |
||
|
||
3. Nuotti vasten nuottia |
Melodian
myötä, samalla rytmillä liikkuva toinen ääni
mehevöittää melodiaa. Toinen ääni voi liikkua
melodian kanssa samanlaisin kaarroksin tai vastasuuntaisesti. Varsinkin
rinnakkaisesti liikkuvan dueton toinen ääni kätkeytyy
melodian katveeseen ja kuulijan on vaikea erottaa kakkosäänen
stemmaa - melodia vain tuntuu soivan pulskemmin. Toinen ääni liikkuu tällaisessa duetossa yleensä terssin tai sekstin päässä. Valinta riippuu kulloisestakin soinnusta ja äänenkuljetuksesta. |
|
Kuuntele | ||
Terssi- ja seksti-intervallit ovat varsinkin laulettaessa muita helpompia toteuttaa puhtaasti. Priimit ja oktaavit ovat tavanomaisia säkeen alussa ja lopussa. |
||
Kvinttejä voi käyttää samaan tapaan kuin priimejä ja oktaaveitakin. Jos toinen ääni liikkuu koko ajan kvintin päässä, on sointi avoin - sopii tietysti hyvin, jos tavoitellaan keskiaikaista tyyliä... Peräkkäisissä kvintti-intervalleissa alukkeet tuntuvat kovilta. Jos duetto muuten etenee terssein ja sekstein, on yksinäisen kvintin vaikutus jossain keskellä efektiivinen, lähes aksentoiva. | ||
Muut intervallit sointuvat riitaisasti ja lisäävät jännitettä. Riitasointisia intervalleja duetossa ovat siis sekunnit ja septimit, tritonus ja ehkä yllättäen myös kvartti. Perinteisissä tyyleissä riitasoinnit, dissonanssit, pyritään purkamaan. Tavanomaisin esimerkki on tritonuksen purkautuminen, vertaile kahta seuraavaa esimerkkiä. | ||
Voihan riitasoinnit jättää purkamatta, 60-luvun jazz käytti hanakasti tyylikeinonaan kvarttiduettoja. Jos ei muuta haittaa, niin voimakkaat dissonanssiketjut ovat laulajille hankalia. Dueton äänet saavat toki mennä eri suuntiinkin, toinen ääni on silloin itsenäisempi ja helpommin havaittavissa. |
||
Matti Ruippo 2002
Sibelius-Akatemia/Aluekehityshanke
email: matti.ruippo@siba.fi