Sektionaalista harmoniaa
 

Melodian harmoniointi toisilla äänillä on sovittajan keskeisiä taitoja. Kappaleen tyyli, tempo ja äänenkuljetus ratkaisevat sävelten valinnan. Joskus vaihtoehtona voi olla itsenäinen vastaääni, joskus kirjoitetaan unisonossa tai oktaaveissa; seuraavassa tarkastellaan sektionaalisen kirjoittamisen periaatteita. Tyypillisin tilanne on saksofoniryhmälle kirjoitettava neli- tai viisiääninen linja. Sektionaalisessa kirjoittamisessa melodian lisänä liikkuvat äänet ovat alisteisia, ne liikkuvat melodian kanssa samassa rytmissä ja samansuuntaisesti. Kuulija ei erota erillisiä stemmoja, vaan melodia on saanut täyteläisemmän soinnin - aivan kuin kyseessä olisi yksi tosi muhevan kuuloinen saksofoni.

Kirjoittamista varten on melodia ensin analysoitava. Selvitetään kustakin melodiasävelestä, kuuluuko se soinnun säveliin tai lisäsäveliin ja jos ei, niin onko kyseessä ympäröivän asteikon mukainen diatoninen liike vai kromaattinen liike. Sävel saattaa saada useitakin tulkintoja, joista sovittaja sitten valitsee äänenkuljetuksellisesti ja soinnillisesti parhaan.

 
1. Neljä ohjetta (1.) Jos melodia on vallitsevan soinnun sävel, sen alle ladotaan loput sointusävelet. (Esimerkeissä soinnut ovat nelisointuja, mikä on tälle tekniikalle tyypillisin tilanne. Kolmisoinnuillakin voidaan näitä menetelmiä soveltaa.)
Kuuntele
 

(2.) Melodian kuuluessa soinnun lisäsäveliin (9, 11 tai 13) korvaa melodia alapuolisen sointusävelen. Esimerkissä melodian g, joka on soinnun nooni (9), syrjäyttää f:n. Loput sointusävelet laitetaan melodian alle. Huomaa, kuinka melodian viimeinen sävelen kohdalla on sointutyyppiä muutettu: Fmaj7:n tilalla F6. Ilman tätä muutosta olisi melodian alle tullut puolen sävelaskeleen päähän e, mikä dissonoi voimakkaasti. Siis, jos soinnun pohjasävel on melodiassa, maj7-sointu on muutettava - yleensä kutossoinnuksi.

Kuuntele
  (3.) Melodiasävel ei aina ole sointu- tai lisäsävel, vaikkapa duurissa soinnun pohjasävelen kvartti on tällainen tapaus. Melodiasävelen alle rakennetaankin pienistä tersseistä vähennetty nelisointu, joka johdattaa sujuvasti eteenpäin.
Kuuntele
  Esimerkin toisessa tahdissa on tällainen tilanne ja niinpä a:n alle on kasattu pienten terssien pino. Sointumerkki E on kolmisointu, mutta sitä on täydennetty tässä E6:ksi. Vähennetyllä soinnulla voi ratkaista myös soinnun lisäsävelten harmonioinnin - siis ohje 3. kelpaa ohjeen 2. tilalle.
  (4.) Neljäs tapaus on melodian kromaattinen, puolisävelinen liike, joko ylös- tai alaspäin. Jokin näistä edellisistäkin vaihtoehdoista saattaa olla käyttökelpoinen tässä, mutta tilanteessa voidaan käyttää myös kromaattista rinnakkaisliikettä. Toisen tahdin fis on g:n johtosävel. Rakennetaan toisessa tahdissa ensin g:n alle tavalliseen tapaan sointu ja sen jälkeen edelliselle tahdinosalle johtosävelet kaikkiin ääniin.
Kuuntele
 
2. Testataan käytäntöön

Tehdään kokeeksi pieni pätkä, jossa voidaan soveltaa kaikkia näitä ohjeita. Ensimmäisenä valittiin sopivat nelisoinnut koko jaksoon.
 
 

Normaalisti kirjoitetaan tietenkin järjestyksessä, mutta nyt tehdään selkeyden vuoksi vaiheittain. Harmonioidaan ensin selvät tapaukset eli sointusävelet melodiasta.
 

3. Nuotti vasten nuottia

 Toinen kahdeksasosa c on Gm7:n lisäsävel (11), joten se korvaa alapuolisen sävelen.
 

D7:lle b ei ole lisäsävel, ellei sitten sitä tulkita ylinousevaksi kvintiksi (+5), joten sovelletaan muita keinoja. Se voidaan harmonioida sekä kolmannen että neljännen ohjeen mukaan. Ensin vähennetyn soinnun avulla:

 

Sitten kromaattisesti:
  Edellinen vaihtoehto kuulostaa enemmän swingiltä, jälkimmäinen on vähän kirpeämpi.
  Tähän tapaan sitten kirjoitetaan loput vaikkapa näin:
Kuuntele

 

 Ennen kuin nuotit kiikutetaan soittajille on syytä tarkistaa satsin kunkin stemman melodisuus. Sektionaalisen kirjoitustekniikan heikkouksia on se, että alempien äänien stemmat muodostuvat useasti epämielekkäiksi ja kömpelöiksi. Kuten aiemmin todettiin, voidaan kirjoitusohjeita soveltaa melodisia seikkoja myötäillen. Voidaan myös joskus kuljettaa stemmoja ristiin. Toisen ja kolmannen tahdin rajalle muodostui kolmanteen ääneen tilanne, jossa edetään heikolta tahdinosalta vahvalle samalla sävelellä. Se on kankean kuuloinen. (Kuvassa on selkeyden vuoksi erikseen vain 3. ja 4. stemma.)
 
  Kirjoitetaan stemmat hetkeksi ristiin, ja tilanne on pelastettu.
 
 

Vaihdetaan siis hetkeksi 3. ja 4. stemmojen ääniä keskenään ja saadaan melodisesti paremman kuuloinen lopputulos.

Viikon vinkki: Hyvä kirja aiheen jatko-opintoihin on Bill Dobbinsin Jazz Arranging and Composing; A Linear Approach (Advance Music).

Matti Ruippo 2002

Sibelius-Akatemia/Aluekehityshanke

Kotisivu: http://ruippo.fi