V Basso määrää meiningin
1. Soinnun käännökset ovat arkipäiväisiä merkkejä basistille. Niillä pyydetään soinnun pohjasävelen sijasta jokin toinen sointusävel, esimerkiksi: soinnun terssi, kun ollaan menossa uuteen sointuun; soinnun kvintti aiheuttamaan sointuun pidätysluonnetta; soinnun septimi jatkamaan matkaa alaspäin.
Monet kappaleet varsinkin mollissa perustuvat laskevaan bassolinjan sointukäännöksiin. Esimerkkinä Michelle.
Avo-tai vajaasointuja on helpompi merkitä kauttasoinnuin. Soinnut ovat laajoja sointuja, joiden terssi (ja kvinttikin) on jätetty pois.
2. Hybridisoinnut tehdään esimerkiksi siten, että valitaan soinnulle sellainen basson sävel, jonka pieni tai suuri terssi ei kuulu sointusäveliin. Periaatteessa mikä tahansa sointu käy yläsoinnuksi kunhan se käy melodiaan. Yleisimmin käytetään tunnettuja kolmi- tai nelisointuja - kolmisoinnut soivat parhaiten kvinttikäännöksenä. Hybrid-tekniikka sopii hyvin esim. valmistamaan kappaleen huipennusta – kokonainen kappale soinnutetaan yleensä yhdistäen hybridit muihin sointuihin, ei pelkillä hybrideillä. Jos soinnulle valitaan siihen sopimaton (inharmoninen) basson sävel, dissonoiva vaikutelma luonnollisesti kasvaa.
Hybridisointuihin meno ja niistä poistuminen ei saa tapahtua liian jyrkästi, konsonoivasta soinnusta siirrytään siis vähin erin voimakkaasti dissoinoiviin sointuihin. Seuraavassa esimerkissä (Miten mielelläni) on hybridejä käytetty rikastamaan pysähtynyttä sointukulkua. Hybrideihin menoa on loivennettu nelisoinnulla.
Hybridisointuja käytetään yleisesti modaalisessa ympäristössä, niillä luodaan rinnakkaisharmonioita samalla välttäen dominantti-toonika -purkauksia, jotka eivät kuulu modaalisuuteen. Oheisessa esimerkissä yksittäinen moodi on kahdeksan tahdin mittainen.
Soinnutuksen lähtökohtana voidaan myös etsiä soinnulle sellainen basson sävel, joka ei kuulu soinnun säveliin tai lisäsäveliin, esim. B/C.
Alla olevassa esimerkissä on vääräbasso-sointuja… tai sitten hybridejä… tai jotain muuta – nimitykset eivät ole vakiintuneita. Kauttasoinnuilla myös vältetään kummallisia sointumerkintöjä; kokeile, miten tämän luvun soinnut voisi kirjoittaa toisin?
Lähdemateriaalia:
Kaj Backlundin luennot. (Suuret kiitokset Kaitsulle muutenkin!)
David Baker. Arranging & Composing.
Jerry Coker. Teaching Jazz.
Gil Goldstein. Jazz Composer's Companion.
Sten Ingelf. Jazz & Popharmonik.
Bjørn Kruse. Jazzteori.
Andy Laverne. Chord Substitutions.
Mark Levine. The Jazz Piano Book. (Kiitoksia Mark.)
Mark Levine. The Jazz Theory Book.
Daniel A. Ricigliano. Popular & Jazz Harmony.
24. Etsitään mahdollisimman monta sointuehdokasta alla olevaan lopukkeeseen.
Kokosin seuraavaan taulukkoon kaikki ne nelisoinnut, jotka sopivat melodiaan ja ovat koko- tai puolisävelaskeleen päässä ylä- tai alapuolella kohdesoinnusta (C6). Ensimmäisen palstan soinnut tulevat tahdin ykköselle ja toisen palstan soinnut kakkoselle. Taulukosta puuttuu mm. pidätyssointuja sekä duurin ja dominantin kvinttimuunteiset soinnut, jotka myös voivat olla käyttökelpoisia. Ilman niitäkin taulukko on aika mittava.
|
Koko-ylös |
Dmaj7 D6 Dmmaj7 Dm6 Dm7 Dm7-5 Ddim7 D7 |
D6 Dm6 Dm7 Dm7-5 Ddim7 D7 |
|
Puoli-ylös |
Dbmmaj7 Dbm6 Dbm7 Dbm7-5 Dbdim7 Db7+9 |
Db7-9 |
|
Puoli-alas |
Bmmaj7 Bm6 Bm7 Bm7-5 Bdim7 B7sus4 |
Bmmaj7 Bm6 Bm7-5 Bdim7 Bm7 B7+9 |
|
Koko-alas |
Bbmaj7 Bb6 Bb7 |
Bbmaj7 Bb6 Bb7 |
Tämän jälkeen etsitään vierekkäisiltä palstoilta (myös eri riveiltä ristiin) kaksi sellaista sointua, jotka johtavat miellyttävästi viimeiseen sointuun. Vaihtoehtoja on!
Kokeile muodostaa johonkin lopukkeeseen samalla tavoin eri vaihtoehtoja. Etsi niistä sitten sopiva pari lähestymissoinnuiksi. Kun valitset sointuja kannattaa jälkimmäinen olla edellistä jännittävämpi ja myös se joka näistä kahdesta johtaa voimakkaammin kohdesointuun.
25. Asteettaisia bassoliikkeitä tehtäessä joutuu punnitsemaan mm. seuraavia asioita:
- aina ei esim. kromaattinen bassolinja kelpaa, vaan on käytettävä suurempia hyppyjä
- varmista jakson loppu ts. kun pari viimeistä sointua ovat toimivia, voi matkalla irrotella huolettomammin
- hyvän bassolinjan lisäksi sointutyypin valinta vaikuttaa tietenkin lopputulokseen, onko soinnut valittu tasapainoisesti?
- monimutkainen harmonia soveltuu paremmin hitaisiin ja keskitempoisiin kuin nopeisiin kappaleisiin
26. Ota jonkin kappaleen B-osa ja kokeile perussoinnutuksen alle erilaisia urkupistesäveliä bassoon. Sävellajin toonika- ja dominanttisävelet voisivat olla aluksi hyviä valintoja, mutta kokeilla voi tietenkin mitä tahansa kromaattisen asteikon säveltä. Jälleen kerran jakson lopun sommittelu on ratkaisevaa.
27. Basson sävelen muuttaminen avaa kokonaan uuden ja rikkaan harmonisen maailman, jonka tyylikäs hallinta vaatii kriittistä ja kärsivällistä mieltä. Kokeile tekniikoita ensin lyhyisiin jaksoihin.
28. a). Jäljellä on eri tekniikoiden yhdistäminen. Poijat kun raitilla laulelivat kaipaa uusia sointuja, käytä kullakin rivillä eri tekniikkaa.
