Äänenvärin säätöön käytetään ekvalisaattoria eli taajuuskorjainta (EQ). Taajuuskohtainen voimakkuussäädin olisi tarkka nimitys korjaimelle, koska sillä korostetaan tai vaimennetaan eri taajuus-alueita, muokataan taajuusvastetta. Yksinkertaisin korjain on kotistereoiden basso- tai diskanttisäädin.
Kaikilla korjaimilla on kolme ominaisuutta, jotka ovat ennalta asetettuja tai joita voidaan säätää: voimakkuus (gain), keskitaajuus (frequency) ja vaikutusalueen leveys (Q), jolla säädetään, kuinka laajalle alueelle korjaus vaikuttaa. Eq in/out- tai bypass-kytkimellä voi valita, käytetäänkö taajuuskorjainta vai ei.
Gain
Voimakkuus ilmaisee, kuinka paljon kyseistä taajuutta vahvistetaan tai vaimennetaan. Muutos ilmaistaan desibeleinä.
Frequency
Keskitaajuus tarkoittaa sitä taajuutta, joka säädettäessä muuttuu eniten – ei tietenkään vain yksi taajuus muutu, vaan myös ympärillä olevien taajuuksien voimakkuus muuttuu.
Q-arvo
Q-arvo on usein asetettu vakioksi, kalliissa miksereissä on usein kytkin paria kolmea Q-arvoa varten tai jopa portaaton säädin. Pieni Q-arvo (esimerkiksi 0,5) tarkoittaa leveää vaikutusaluetta ja suuri arvo (esimerkiksi 4) kapeaa aluetta.
Parametriset korjaimet
Parametrisia korjaimia käytetään mm. yksittäisen laulajan ja soittajan saundinmuokkaukseen. Puolipara-metrisessä korjaimessa on keskitaajuuden ja voimakkuuden säätimet. Täysparametrisessä korjaimessa on lisäksi Q-arvon valitsin tai säädin.
Freq-säätimellä valitaan siis se taajuusalue, johon halutaan kajota ja varsinaisella voimakkuussäätimellä sitten lisätään tai vähennetään valittua taajuutta; ensimmäisen säätimen asteikko ilmoitetaan herzeinä (Hz), jälkimmäisen desibeleinä (dB).
Kuva 18. Parametrinen korjain
Graafinen korjain
Graafinen korjain koostuu useista erillisistä korjain-yksiköistä, joiden keskitaajuus sekä vaikutusalueen leveys on asetettu valmiiksi. Koko taajuusalue on siis jaettu tietyn levyisiin kaistoihin, joille kullekin on oma voimakkuudensäätimensä. Graafisessa korjaimessa voi olla jopa 30 kaistaa, jolloin taajuuksiin voidaan puuttua terssin välein, yleisimmin kaistaleveys on yksi oktaavi. Graafista korjainta käytetään mm. säätämään kaiuttimien toistoa – leikkaamaan joitain alueita ja korostamaan toisia huonetilan akustisten ominaisuuksien mukaisesti.
Kuva 19. Graafinen korjain
Esimerkki: Lauluääni tuntuu liian nasaalilta ja siitä puuttuu läheisyyden tuntua. Säädä korjaimen taajuusalue Freq-nappulalla noin 1000 Hz:iin ja sen jälkeen vähennä dB-nappulalla valittua taajuutta muutama dB, esimerkiksi -4 dB. Nasaalius vähenee ja samalla tuhannen Herzin yläpuolella olevat taajuudet (2-3 kHz), jotka antavat edellä toivottua läheisyyttä ääneen, tulevat paremmin esiin. Itse asiassa kuulovaikutelma on sellainen, kuin ylempiä keskialueita olisi korostettu, vaikka niihin ei olekaan kajottu. Jos läheisyyden tuntua halutaan vielä lisätä, on tätä taajuutta korostettava käyttäen toista kanavan puoliparametrista korjainta – mikäli sellainen löytyy.
Edellä mainittiin 1000 Hz lauluäänen nasaalitaajuudeksi ja 2-3 kHz läheisyyden tunnulle tärkeäksi. Muita kriittisiä taajuuksia ovat seuraavat: 250 Hz kumeus, sitä alemmat (150 Hz) täyteläisyys; yli 3 kHz kirkkaus ja selkeys, 8 kHz s-kirjain ja 10 kHz yläsävelsarjat. Näihin taajuuksiin kajoamalla saattaa tulos parantua. Annetut arvot ovat kuitenkin likiarvoja, jotka vaihtelevat suurestikin lauluäänen mukaan.
Mikserissä voi olla HPF- tai LoCut-kytkin, jolla leikataan matalia, alle 100 Hz taajuuksia. (HPF tulee sanoista High Pass Filter, ylipäästösuodin. Suomessa kytkimen tutumpi nimi on bassoleikkuri.) Leikkuri on käyttökelpoinen lauluäänen muokkauksessa, sillä se vähentää signaalista jyminöitä ja puhalteita.
Korjattava taajuus voidaan etsiä myös seuraavasti: Ensiksi on vähennettävä kanavan gainia (etuvahvistusta), jottei ääni säröydy tai kanava lähde kiertämään jatkossa. Käännetään parametrisen korjaimen voimakkuussäädin täysille tai melkein täysille (+12 – +15 dB). Samalla kun mikrofoniin lauletaan tai soitetaan, etsitään Freq-säädintä laidasta laitaan kääntämällä äänestä se taajuus (Hz), joka ei miellytä. Kun haluttu taajuus on löytynyt, leikataan voimakkuussäätimellä muutama desibeli tätä epämiellyttävää taajuutta pois. Lopuksi säädetään kanavan gain uudestaan.
Samalla tavalla voidaan tietysti etsiä myös miellyttäviä saundeja ja sitten korostaa niitä. On kuitenkin parempi, jos ensiksi yritetään leikata ei-toivottuja taajuuksia, ennen kuin yritetään korostaa miellyttäviä alueita. Korostaminen nimittäin monesti lisää myös ongelmia toisaalle. Erityisesti 250-500Hz -alueiden korostus on aina harkittava erityisen tarkkaan, jottei tukita äänikuvaa.
Oikean mikrofonin valinta ja sen oikea asento ovat äänenvärin säätämisen kannalta tärkeämpiä kuin summittainen ja liiallinen taajuuskorjailu. Jos joudut korjailemaan sointia enemmän kuin ± 6dB, harkitse voisitko vaihtaa mikrofonia tai muuttaa sen paikkaa paremmaksi.
Wah-wah -pedal
Eräs taajuuskorjaimen sovellus on wah-wah -pedaali, jonka avulla kitaristi voi muuttaa äänensävyä. Pedaali korostaa polkimen asennosta riippuen matalia tai korkeita taajuuksia tai jotain siltä väliltä. Saundia voidaan muuttaa kuten trumpetisti kuppisordinollaan. Hyvä oppitunti pedaalin käytöstä on Jimi Hendrixin kappale Voodoo Chile.
Exciter
Exciter tai enhancer on laite, jolla äänen ylä-äänessarjaa muokataan vaiheistusta muuttamalla. Efektiä käytetään kirkastamaan ääntä, siis saundinraikastajana. Ensimmäinen laite on Aphexin kehittämä, myös monilla muilla valmistajilla on vastaavanlaisia laitteita.
Uutta polvea tämän tyyppisten laitteiden joukossa edustavat mm. Behringerin ja SPL:n valmistamat tuotteet, jotka muovaavat vaiheistusta ja näin laajentavat stereokuvaa (spatial stereo) sekä muokkaavat yläsävelsarjaa