Liittimet ja johdot; kytkentä
Kunnon johdot on pieni sijoitus verrattuna muuhun hankittuun kalustoon, joten säästäminen on myöhäistä ja tarkoituksetonta aloittaa johtoja ostettaessa.
Liittimet
XLR-liitin
Mikrofonijohdoissa käytetään kolminapaista XLR-liitintä (kuva 4.), joka on kestävä ja mahdollistaa häiriöttömän balansoidun eli symmetrisen kytkennän.
Kuva 4. XLR-liittimet, uros ja naaras
Plugiliitin
Instrumenttijohdot ovat yleensä balansoimattomia eli epäsymmetrisiä plugipiuhoja, joiden urospistokkeena käytetään monoplugia ja vastakappaleena (eli naaraan) monojakkia. Balansoiduissa kytkennöissä käytetään toisinaan XLR-liittimen tilalla stereoplugia eli TRS-liitintä. Tällaista plugia käytetään myös inserttijohdoissa.
Kuva 5. 1⁄4” plugi (mono).
RCA-liitin
Kolmas johtotyyppi on RCA-johto, jossa nimensä mukaisesti käytetään RCA-pistokkeita (kutsutaan myös phono-liittimiksi). Ne ovat halpoja ja pienikokoisia, mutta eivät kestä kovaa käyttöä, siksipä niitä käytetään lähinnä kotistereoissa ja -studioissa. Pieni murhe RCA-liittimissä on myös standardoimattomuus, mistä johtuu liitinkokojen vaihtelu eri valmistajien kesken.
Kuva 6. RCA-pistokkeita
DIN-liitin
Neljäs johto/liitintyyppi on DIN. Siitä on olemassa versioita kaksipiikkisestä kaiutinpistokkeesta aina kahdeksanpiikkiseen malliin asti. Äänentoiston käytöstä DIN-johto on väistynyt, mutta sen viisipiikkistä sovellusta käytetään syntetisoijien MIDI-johdoissa.
Kuva 7. Viisinapainen DIN-pistoke
Speakon-liitin
Kaksoisbajonettiliitin (viralliselta nimeltään) on kaiutinpistokkeena yleistynyt viime aikoina. Paremmin liitin tunnetaan Neutrikin tuotemerkin mukaan: Speakon-liitin (kuva 8.). Se on tukeva ja lukittava liitin, jonka ainoa varjopuoli on se, että sen liittäminen vaatii kaksi ylimääräistä ranneliikettä: käännä pistokepesässä ensin pistokkeen rungosta oikealle (naps), sen jälkeen lukitse pistoke kääntämällä pistokkeen (sinisestä) pannasta (naps). Uudemmat mallit liitetään kuten kameran objektiivi.
Kuva 8. Speakon-liitin
Johdot (piuhat, kaapelit, letkut…)
Mikrofonikaapelin sisällä kulkee kaksi eristettyä johdinta, joita ympäröi kuparinen ristikudossukka. Instrumenttijohdossa on yksi johdin ja suojasukka. Kaiutinkaapelissa on tavallisimmin kaksi johdinta eikä suojasukkaa. Järeämmissä äänentoistojärjestelmissä käytetään myös useamman johdinparin kaiutinkaapeleita. Instrumenttijohtokin toimii kaiutinjohtona, mutta käyttö suuremmilla tehoilla vaarantaa vahvistimen. Kaiutinjohtoa pitkin ei instrumentin signaali häiriöttä etene.
Halutessasi tarkistaa, mikä johtotyyppi on kyseessä, avaa johdon liitin ja tarkista, onko johdon sisällä kaksi erillistä johdinta (= kaiutinjohto) vai ympäröikö yhtä johdinta kuparinen tai niklattu ristikudossukka (= instrumenttijohto). Mikäli liitin on valettu muoviin ja johto muutenkin ohut ja vaatimaton, älä käytä kaiutinjohtona. Kuvissa 9.-14. on yleisimpiä johtoja ja niiden liitoksia.
Kuva 9. Instrumenttijohto tai epäsymmetrinen plugi-plugi -johto
Kuva 10. Mikrofoni- tai muu symmetrinen (balansoitu) XLR-XLR -johto
Kuva 11. Symmetrinen stereoplugi-XLR -johto
Kuva 12. Symmetrinen stereoplugi-johto
Kuva 13. Epäsymmetrinen plugi, symmetrinen XLR
Kuva 14. Inserttijohto
Johdot liitetään ja irrotetaan tarttuen kiinni liittimeen, johdosta nykiminen on vahingollista. XLR-liitoksessa on yleensä lukko, joka pitää vapauttaa johtoa irrotettaessa. Laululaitteisiin kytkettävät mikrofonit ja syntetisoijat kytketään halutun kanavan sisääntuloon (ch input).
Kitara ja basso liitetään vahvistimiensa sisäänmenoihin (input). Tarjolla voi olla Hi- ja Lo-vaihtoehdot, joista edellinen on tavanomaiselle (passiivimikrofoni) kitaralle ja bassolle, jälkimmäinen aktiivielektroniikalla varustetuille soittimille. Tarkista, ennen kuin laitat virran vahvistimeen, että kaikki johdot ovat kiinni ja (pää)voimakkuussäädin eli master on nollassa. Myös syntetisoijat ja efektit on oltava päällä tässä vaiheessa. Säästyt monelta säikähdykseltä!
Kolvi kuumaksi!
Ei se kolvaaminen niin kamalaa ole, vähän harrastuneisuutta ja huolellisuutta sekä hyvät varusteet riittävät. Itse tehden johdot tulevat halvemmiksi kuin kaupan valmiit, vaurioituneet johdot tulevat uusiokäyttöön, lisäksi näin saa tarvitsemiaan johtoja sopivan mittaisina. Monet erityisjohdot on joka tapauksessa tehtävä tai teetettävä erikseen. Pieni johtojen varmuusvarasto on syytä olla tärkeiden keikkojen varalta.
Juota näin
Varusteiksi tarvitset kunnolliset sivuleikkurit johtojen katkaisemiseen, sopivan pikkuveitsen eristeiden kuorimiseen sekä kolvin ja elektroniikkatöihin tarkoitettua juotostinaa. Sopiva kolvi on teholtaan 15-25 wattia ja se on varustettu kapealla kärjellä, joka mahtuu hyvin liitinten ahtaisiin sopukoihin.
Jos rahaa riittää, kannattaa hankkia työpöydän reunaan kiinnitettävä pikkuinen ruuvipuristin tai vaikka kaksi puristinta, joihin liittimen ja johdon saa tukevasti kiinni työn ajaksi. Silloin kädet jäävät vapaaksi tinan ja kolvin käsittelyyn, eikä ole vaaraa osasten liikahtelusta tinan ollessa vielä jäähtymisvaiheessa.
Toimi näin:
* Katkaise johto sopivan mittaiseksi. Muista jättää hieman työvaraa.
* Pujota liitinten vedonpoistajat, murtosuojat ja muut pujotettavat osaset johtoon valmiiksi.
* Kuori päällimmäinen eriste pois muutaman sentin matkalta johdon kummastakin päästä.
* Kokoa sähköisen suojavaipan erilliset kuparilangat yhteen nippuun ja kierrä langat tiukasti toistensa ympärille. Tämä nippu on johdon suojamaa ja se juotetaan kiinni liittimen maanapaan.
* Katkaise nippu sen pituiseksi, että langat ulottuvat juotospisteeseen ja varmista samalla, että liittimen vedonpoistaja puristuu lopulta johdon ulommaisen eristevaipan ympärille. Jos vedonpoistin puristuu suoraan ulkovaipan alta paljastettuja kuparilankoja vasten, olet kuorinut hieman liian pitkän pätkän johtoa. Lyhennä silloin johtimia sopivasti.
* Katkaise myös sisäjohdin sen mittaiseksi, että sen pää ulottuu liittimen oikeaan kontaktinapaan. Kuori muutamien millien matkalta johtimen eriste pois.
* Asettele liitin ja johto tukevasti (puristimiin) niin, että juotettava johtimen paljaat langat ovat valmiiksi aivan liittimen metallissa kiinni (tulevan juotos-pisteen kohdalla). Jos johdinlangat jäävät liian etäälle liittimen metallista, joudut painamaan ne paikoilleen kolvin kärjellä ja silloin on aina vaara, että langat ponnahtavat takaisin irralleen ennenkuin tina jähmettyy.
* Anna kolvin ensin lämmetä kunnolla. Juotoslangan pään pitäisi sulaa heti kolvin kärkeen koskiessaan.
* Pyyhi kolvin kärki puhtaaksi ennen uuden juotoksen tekoa. Juotostinassa on mukana erilaisia hartseja ja juoksutetta, josta jää aina palaneita kuona-aineita kolvin kärkeen. Ne haittaavat kunnollisen juotoksen tekoa. Sopiva puhdistusalusta on vedellä kostutettu, palamaton sieni tai hätätilassa vaikka monin kerroin taiteltu tiukka käsipyyhenyytti, joka on kasteltu.
* Paina kolvin kärki tiukasti juotospisteeseen niin, että kolvi kuumentaa sekä liittimen kontaktipinnan että johtimen langat. Sopiva lämmitysaika on muutamia sekunteja. Sen jälkeen tuo tina kolvin kärjelle – muutama tippa sulanutta tinaa riittää, uudenvuoden valut ovat sitten erikseen! Nosta tinalanka pois, odota sekunti tai pari ja nosta kolvin kärki pois.
* Hyvä juotos on tasainen ja pinnaltaan kirkas. Tinassa olleet hartsit jättävät usein juotoksen pinnalle ruskehtavan renkaan tai laikun – sekin on onnistuneen juotoksen merkki.
* Jos lämmität liian vähän, tina ei tartu kiinni juotospintoihin (yleensä liittimeen, jossa on enemmän massaa lämmitettävänä). Syntyy kylmäjuotos, joka saattaa toimia hetken, mutta alkaa sitten pätkiä ja irtoaa ehkä kokonaan lopulta.
* Jos taas lämmität liikaa, tinassa olevat lisäaineet palavat ja tina muuttuu harmaaksi ja kokkareiseksi. Juotos on ikävän näköinen ja hapettuu helposti. Lähistöllä olevat muoviosat ovat silloin nekin vaarassa. Esimerkiksi johdinten ohuet muovikuoret saattavat sulaa sentin tai parin päässä juotoskohdasta, mikä ei välttämättä tuota oikosulkua heti. Mutta kun johto käytössä taipuu ja eristeet joutuvat rasitukselle, saattaa sulaessa ohentunut kohta antaa periksi ja eristys pettää.
* Kun juotokset ovat kunnossa, voit sulkea liittimet.
Hyvä tapa on tarkistaa johdot ennen käyttöönottoa. Siihen tarvitset yleismittarin, jossa on vastusnäyttö. Mittaa vastus painamalla mittarin mittakärjet saman johtimen kumpaankin päähän (esimerkiksi kitarajohdon kummankin plugin kärkeen). Jos yhteys on kunnossa, vastus on nolla. Mikäli johdin on poikki, vastus on ääretön.
Tarkista sen jälkeen myös, ettei eri johdinten välillä ole oikosulkuja: toinen mittakärki plugin kärkeen ja toinen runkoon. Jos vastus on nyt ääretön, asiat ovat kunnossa. Jos taas mittari näyttää jotakin lukemaa, ovat johtimet keskenään yhteydessä eli johdossa on oikosulku. Tarkista silloin uudestaan tekemäsi juotokset – toisinaan liian pitkältä matkalta kuoritut johtimet esimerkiksi taipuvat koskettamaan toisiaan silloin kun liitin suljetaan.
Jos kyseessä on mikrofonijohto tai muu useammalla johtimella varustettu johto, niin tarkista myös, että jokainen johdin on kummassakin päässä kiinni juuri oikeassa navassa. Esimerkiksi XLR-liittimen uros- ja naarasliittimen navat ovat keskenään peilikuvia – katso kontakti-pinnan numero aina varmuuden vuoksi ennen juotosta.
(Juotosohjeet: Lauri Paloposki)
