Kielten virittämisen lisäksi kitarassa (ja bassossa) voi itse säätää myös kaulan suoruutta, kielten korkeutta otelaudasta, mikrofonien korkeutta sekä soivan kielen pituutta. Nämä säädöt joutuu usein tekemään uudellekin kitaralle. Muista säätämisen eri vaiheissa aina välillä virittää kitara ja tarkistella toimien vaikutusta. On muuten aika työlästä puuhaa varsinkin ensimmäisellä kerralla, onneksi nämä säädöt pysyvät pienillä tarkistuksilla siitä eteenpäin. Tarkistus on erityisesti syytä tehdä keväällä tai syksyllä, jolloin ilman kosteuden vaihtelut ovat voimakkaita.
Kaulan suoruus
Kaulan sisällä on tukirauta, joka vääntää kaulaa kielten vetoa vastaan. Yleensä kitaran lavasta (peitinlevyn alta) tai kaulan tyvestä löytyy säätöruuvi, jota voi kääntää kuusiokoloavaimella. Laita capo ensimmäiselle nauhalle ja paina kieltä 12. nauhalla, näin voit luotisuoran kielen avulla tarkistaa, onko kaula vääntynyt. Mikäli kieli makaa otelaudassa kiinni, kaula on kupera ja rauta on siis liian kireällä. Jos kielet jäävät liian etäälle otelaudasta, kaula on kääntynyt liiaksi notkolle ja ruuvia on kiristettävä. Kaula oikaistaan maun mukaan aivan suoraksi tai – etenkin bassoissa – hivenen koveraksi keskeltä. Koveruuden mittana voisi kitaroissa olla paperi tai pelikortti ja bassoissa ohut plektra, joka mahtuu kielen ja otelaudan väliin 5.-7. nauhan kohdalla.
Säätöä varten on syytä päästää kitaran kielet vireestä – joissain kitaroissa on kaula irrotettava, jotta säätöruuviin pääsee käsiksi. Säädä ruuvista kaula sopivaksi: myötäpäivään kääntämällä kiristetään, vastapäivään löysätään – vähän kerrallaan, 1/4-kierros on jo paljon! Jos puolen kierroksen säätö ei tehoa, vie soitin ammattilaisen huollettavaksi.
Kielten korkeus
Kun kaula on oikaistu, säädetään kielten korkeus. Tallasta voi säätää kunkin kielen korkeutta erikseen siten, että kielet ovat otelautaan nähden samalla tasolla. Etäisyys otelaudasta pidetään yleensä pienenä, jolloin soittaminen on keveintä. On kuitenkin varottava soivan kielen liiallista särinää otelaudan nauhoja vasten. Tässä hienoinen kaulan notko on eduksi, kielet saa trimmattua lähelle otelautaa. Särinän määrään vaikuttaa kielten korkeuden lisäksi myös soittopaikka: näppäily tallan lähellä aiheuttaa vähemmän ja kaulan lähellä enemmän särinää.
Säädettäessä on huomioitava otelaudan poikkileikkauksen kuperuus eli radius (kaarevuussäde). Kielten radius voidaan säätää vastaamaan otelaudan kaarevuutta asettamalla muovipala tai rakotulkki vuorotellen kunkin kielen ja 17. nauhan väliin. Muovin paksuus kitaraa säädettäessä on 1,5 mm ja bassolla 2,5 mm (mitat vaihtelevat instrumentin ja soittotyylin mukaan). Kielen korkeutta säädetään tallasta siten, että muovi mahtuu kielen alle.
Satulan korkeus on toki myös tärkeä. Paina kieliä kolmannelta nauhalta, kielet saavat kevyesti koskettaa ensimmäistä nauhaa. Säädä satulan korkeutta, jos se on mahdollista, tai vaihda(ta) kulunut satula uuteen. Kuluneet satulaurat tekevät kitaran virittämisen mahdottomaksi.
Mikrofonien korkeus
Mikrofonien korkeussäätö aloitetaan avaamalla mikrofonien äänenvoima täysille. Mikrofonin valitsimen avulla verrataan mikrofonien voimakkuutta ja säädetään niiden korkeutta niin, että mikrofonien ääni on yhtä voimakas. Tämän jälkeen lasketaan hieman kaulamikrofonia, jotta saataisiin tallamikrofonia paremmin kuuluville.
Mikrofonit säädetään yleensä hieman kalteviksi siten, että mikrofoni on lähempänä ohuita kuin paksuja kieliä. Kun kieltä painetaan viimeiseltä nauhalta, on mikrofoni parin millimetrin päässä ohuista ja hieman etäämmällä paksuista kielistä – edelleenkin välimatka riippuu soittimesta ja soittajasta, joten korva määrittelee lopulliset etäisyydet. Basson mikrofoneja ei pidä säätää liian lähelle kieliä, sillä voimakas magneetti saattaa taivuttaa kieliä ja virittäminen on silloin mahdotonta.
Kielen pituus
Kielen pituutta säätämällä on tarkoitus sovittaa otelaudan nauhat kielen kannalta oikeisiin paikkoihin. Ilman säätöä (= intonointia) ei kitaraa voi kunnolla virittää. Kielen soivaa pituutta muutetaan siirtämällä tallapalaa kielen pituuden suuntaisesti. Oikea paikka määritellään vertaamalla kielen 12. nauhan ääntä (oktaavia) samalta nauhalta soitettuun huiluääneen. Mikäli edellinen on jälkimmäistä korkeampi, on kielen pituus liian lyhyt ja tallaa on loitonnettava. Päinvastaisessa tapauksessa kielen mittaa lyhennetään. Tavoitteena on saada molemmat äänet samaan tasoon, tässä työssä on viritysmittari oiva apulainen. Toimenpide on tehtävä aina, kun vaihdetaan aikaisemmasta poikkeavat kielet, ja muidenkin edellä mainittujen säätöjen yhteydessä.
