Suuri osa edellä sähkökitarasta mainittua pätee myös sähköbassoihin. Suunnannäyttäjinä olivat kuitenkin yksinomaan Fenderin rakentamat bassot: Precision bass (1951) ja Jazz bass (1960).
Nelikielisen basson viritys on sama kuin kontrabasson, tästä eteenpäin yhtäläisyydet kontrabasson ja bassokitaran välillä loppuvat – basso muistuttaakin enemmän sähkökitaraa.
Runko on samanlainen kuin kitaran, vähän suurempi vain. Otelauta on nauhoitettu, minkä vuoksi sävelet voidaan soittaa täsmällisesti, tästä nimitys Precision. Yksikelaisia mikrofoneja on yksi (kuten Precisionin katkaistu malli) tai kaksi (Jazz bass).Kaula on pidempi ja virityskoneisto ja talla ovat jykevämpiä kuin sähkökitarassa.
Muita varhaisia bassomerkkejä ovat Gibson, Höfner ja Rickenbacker. Myöhempien aikojen basson kehittäjiä ovat mm. Alembic, Ken Smith, Music Man ja Steinberger.
Kuva 21. Fender Precision Bass
Jaco Pastorius nyppi 70-luvulla Jazz-bassonsa nauhat pois ja sai aikaan jäljitellyn saundinsa. Aloittelijalle nauhaton basso ei ole suositeltava, eivät liioin useampikieliset bassot.
Normaalipituisen basson lisäksi on saatavana myös lyhytkaulaisia malleja. Nämä ovat pienikätisille helpompia soitettavia. Hyvin soiva lyhyt basso, esimerkiksi Alembic, on vain kovin kallis.
Aktiivielektroniikka on etenkin bassoissa suosittu. Nimenomaan bassomarkkinoilta löytyy myös laaja valikoima erilaisia käsintehtyjä malleja.
Kielet
Hiotut kielet (flatwound) olivat käytössä vielä 70-luvulla, mutta tällä hetkellä hiomattomat (roundwound) kielet ovat käytetyimpiä. Hiottujen kielten saundi on tumma, lähempänä kontrabassoa, hiomattomien saundi on kirkas.
Uusin kielityyppi on Superwound-kielet, joissa punos lopetetaan ennen tallaa. Nämä kielet soivat voimakkaammin, sillä kielen massa saadaan suuremmaksi ja itse sydänlangan värähtely siirtyy tehokkaamin tallan kautta basson runkoon.
Säätäminen