Taajuuskorjauksen tarkoitus on tuoda esiin soittimen tai lauluäänen luonteenomaisia piirteitä. Korjaus voidaan tehdä korostamalla toivottuja taajuuksia tai vaimentamalla häiritseviä, ei-toivottuja taajuuksia. On järkevää aloittaa leikkaamalla, samalla tulee tuoneeksi esiin toivottuja taajuuksia. Jotkut taajuudet tuntuvat suosivan tiettyjä soittimia, tätä ilmiötä selitetään Hermann von Heimholzin keksimällä formanttiopilla.
Formantit
Formantti on tietyn akustisen tilan (huoneen tai soittimen sisäonkalon) ominaisresonanssi, joka määräytyy suoraan sekä soivan tilan koosta, soivasta taajuudesta että äänen nopeudesta huonelämpötilassa (rakennusakustiikassa puhutaan myös huonemoodeista). Soittimen resonanssitaajuus on siis soittimen koosta johtuva vakio, kun taas kulloinkin soitettavan äänen perustaajuus ja sitä seuraava yläsävelsarja vaihtelevat.
Useille vahvistamattomille soittimille juuri formantit antavat niille luonteenomaisen sointivärin. Siksi niiden korostaminen lisää soitinten välistä erottelukykyä tuoden kunkin soittimen luonteen paremmin esiin.
Esimerkkejä soittimista, joilla on selviä formantteja:
Yleensä soitinten formantit ovat kuitenkin laaja-alaisia tai niitä on useita. Esimerkiksi bassorummussa on kaksi formanttialuetta: onkalon resonanssi ja itse soivan kalvon resonanssi, joihin vielä yhdistyy nuijan lyöntiääni. Laulun formanttialueet vaihtelevat lauletun vokaalin ja fakin mukaan. Viulun rikas yläsävelsarja muodostaa taas yhtenäisen, laajan formantin, joka kattaa koko ylimmän kuultavan oktaavin 10–20 kHz.
Kunnioita yläsävelsarjaa
Äänessä on perustaajuuden lisäksi myös sen kerrannaisia eli yläsävelsarja. Ensimmäinen yläsävel on soivan perustaajuuden oktaavi, toinen on oktaavi + kvintti, kolmas kaksi oktaavia, neljäs kaksi oktaavia + suuri terssi, jne. Yläsävelsarjan keskinäiset voimakkuussuhteet antavat äänelle sen ominaissävyn – varo turmelemasta yläsävelsarjaa! Kiinteävireinen rumpu on verraten helppo ekvalisoida, piano laajan äänialueensa sekä monimutkaisen ja vaihtelevan yläsävelsarjansa vuoksi yksi vaikeimmista.
Ennen nappuloiden vääntämistä yritä kuitenkin vielä kerran sijoittaa mikrofoni parempaan paikkaan tai kääntää se parempaan asentoon, esimerkiksi vähennä ylimpiä ja alimpia taajuuksia kääntämällä mikrofoni äänilähteestä 45 asteen kulmaan.
Väännä nappulaa
Kokeile alla esitettyjä säätöjä, tulos parantunee; korjaimen ääriarvojen käyttö on suotavaa vain äärimmäisessä hädässä, normaalisti korjaus saisi olla enintään ±6 dB. Seuraavassa annetut taajuudet vaihtelevat aina instrumentin ja soittajan yksilöllisten erojen mukaan, lukemat antavat kuitenkin vihjeitä soinnillisista ominaisuuksista.
