Tässä luvussa on ohjeita bändikamojen hankkijalle. Ohjeet auttavat kaupanteossa, silti asiantunteva ystävä kannattaa ottaa mukaan. Luotettava musiikkikauppias toki korvaa asiantuntevan ystävän. Ja vielä: tässä annetut tuotemerkit eivät ole ainoita hyviä vaihtoehtoja.
Mikrofonit
- Mikrofonien tekniset arvot eivät kerro niiden saundia, siitä saa selvän vain kuuntelemalla ja vertailemalla. Meluisassa tilassa ja huonoilla kaiuttimilla et erota jyviä akanoista – testaa kunnollisilla laitteilla ja häiriöttömässä tilassa.
- Bändikäytössä ovat dynaamiset mikrofonit parhaita. Turvallisinta on hankkia kokeneitten valmistajien tuotteita. AKG, Audio-Technica, Audix, Beyer-dynamic, ElectroVoice, Sennheiser ja Shure ovat luotettavia valintoja.
- Vähävaraisten kannattaa aluksi hankkia monikäyttöisiä yleismikrofoneja.
- Tarvitaan myös kunnon puomillinen mikrofoninjalka – nivelten on hyvä olla metallisia, muoviset eivät kestä tunteetonta käsittelyä. Adapteri eli mikrofonin pidike tulee yleensä mikrofonin mukana. Adapteri ei välttämättä suoraan sovi mikrofonin jalkaan, silloin tarvitaan vielä sovituskierre.
Lauluvahvistimet
- Mikserin ja vahvistimen yhdistelmä on yksinkertainen ja edullinen. Tunnettuja merkkejä ovat esimerkiksi Dynacord, Peavey, Roland, Spirit, Yamaha ja Yorkville. Laadukasta ei saa halvalla.
- Toisaalta erillinen mikseri ja vahvistin on muunneltava vaihtoehto. Jos tehoa tai kanavia tarvitaan vähänkin enemmän, erilliset laitteet ovat ainoa ratkaisu. Laatumikserien sarjassa kilpailevat mm. Allen&Heath, Behringer, Mackie, Soundcraft, Spirit ja Soundtracks.
- Mikserin kanavia on oltava riittävästi sekä mikrofoneille että linjatasoisille laitteille, kuten kosketinsoittimille, nauhureille, CD:lle, jne. Olisi hyvä, jos kanavien sisäänmenoissa (ch input) olisi vaihtoehtona XLR- ja jakkiliittimet, jolloin mikrofoneissa voisi käyttää balansoituja (parempia) XLR-johtoja. Jos käytetään kondensaattorimikrofoneja, on mikserin phantom-syöttö käyttäjälle eduksi.
- Testaa, että äänenvärisäätimet ovat tehokkaat. Kanavakohtainen puoliparametrinen korjain antaa monipuoliset mahdollisuudet äänenvärin säätämiselle.
- Laitteen oma kaikulaite voi olla myös ratkaiseva ominaisuus, jos rahoja ei ole erilliseen kaikuun. Vanhemmissa tai halvemmissa malleissa on mekaaninen jousikaiku, nykyään mukana on myös monipuolisia digitaalisia efektejä.
- Sopiva vahvistimen teho on 150W–400 W RMS. Huomaa, että alitehoinen vahvistin on lujille joutuessaan vaarallinen kaiuttimien diskanttielementeille.
- Mikäli hankit vahvistimia tai kaiuttimia käytettynä, tarkista niiden kunto huolella.
Laulukaapit
- Vertaile aina useita erilaisia kaiuttimia. Testaa kaiuttimen saundia suosikkilevyjesi lisäksi myös puhe-äänellä ja akustisilla instrumenteilla. Käytä hyvää mikrofonia ja anna vahvistimen sävysäätöjen olla aluksi nollilla. Perussaundin lisäksi testaa sävyn säätöjen vaikutusta.
- Kun kaiuttimet nostaa erityisten telineiden avulla kuuntelukorkeudelle tai vähän yli, kantautuvat diskantit kauemmaksi. Silloin voi käyttää pienempitehoisia (= halvempia) kaiuttimia.
- Diskanttielementin edessä oleva torvi suuntaa ääntä, mistä on etua erityisesti kaikuisissa tiloissa. Myös kierto-ongelmat vähenevät.
- Tehonkestoltaan kaiuttimet voivat olla samansuuruisia tai vähän pienempiäkin kuin vahvistin.
Kitaravahvistimet
- Peruskäytössä yksinkertainen transistorikombo (transistorivahvistin ja kaiutin samassa kotelossa) on toimiva. Erillinen esivahvistimen voimakkuussäätö (Gain) on hyödyllinen, kun tarvitaan särösaundeja.
- Kokeile käyttämälläsi kitaralla ennen hankintaa, minkä laitteen selkeys ja monipuolisuus on sopiva ja saundi hyvä.
- Markkinoilla on myös putki- ja transistorivahvistimien yhdistelmiä, joissa pyritään yhdistämään molempien tyyppien hyviä puolia. Ei hassumpi vaihtoehto.
- Tehoja tarvitaan noin 20–70 W.
- Tunnettuja merkkejä ovat Ampeg, Crate, Fender, Laney, Marshall, Peavey, Roland, Tech 21, Yamaha, jne.
Bassovahvistimet
- Yksinkertainen transistorikombo toimii hyvin. Graafinen korjain ja kompressori ovat mainioita lisiä. Line out -liitin on tarpeellinen, jos liitetään vahvistin PA-laitteisiin.
- Tehoja tarvitaan kaksi kertaa enemmän kuin kitaravahvistimessa: 50–150 W.
- Merkkejä: Ampeg, Fender, Gallien-Krueger, Laney, Marshall, Peavey, Roland, Yamaha, jne.
Efektit
- Mikäli laulukamoissa ei ole kaikulaitetta tai se on huonolaatuinen, on erillinen kaikulaite tarpeen. Yksinkertainen digitaali-reverb, jossa on erikokoisten huoneiden (small, medium ja large) simulointeja sekä levykaiku (plate), riittää. Esimerkiksi Alesis, Digitech, Lexicon ja Yamaha valmistavat edullisia ja laadukkaita laitteita. Hyvälaatuinen kaiku kannattaa hankkia käytettynäkin.
- Yleisimmät kitaraefektit ovat äänensärkijä (overdrive, distortion, fuzz jne.) ja chorus. Nämä ovat maassa pidettäviä pieniä pedaaleita (stomp box), joita polkaisemalla efekti saadaan nopeasti päälle tai pois. Pedaalit kytketään siten, että kitaran johto viedään ensimmäiseen efektiin, tästä johto seuraavaan ja siitä seuraavaan, kunnes efektit (tai rahat) loppuvat, ja viimeisestä johto vahvistimeen. Efektien kytkentäjärjestykselläkin on merkitystä, esimerkiksi särölaite kannattaa laittaa ennen viivelaitetta (kitarasta lähtien) – tarkoituksena ei ole säröyttää viivettä vaan muokata särösaundia. Mikäli efektit toimivat patterilla, on laitteiden väliset johdot syytä irrottaa harjoitusten jälkeen, sillä jakkiliitin toimii laitteen virtakytkimenä. Kitaristeille on tarjolla myös runsas valikoima multiefektejä, joissa on yhteen laatikkoon kerätty valikoima erilaisia efektejä.
- Kompressori, chorus ja flangeri ovat yleisimpiä bassoefektejä. Hankinta tarpeen mukaan.
Kitarat ja bassot
- Hinta vaikuttaa paljonkin soittimen laatuun. Vähintään 2 000–3 000 markkaa olisi hyvä varata, jotta soittimesta olisi iloa pidemmäksi aikaa.
- Soittimen saundi on tietysti ratkaiseva, kannattaa aluksi valita jokin perusmalli. Ylimääräiset säätimet, kytkimet, lukot ja vibrakammet hankaloittavat peruskäyttöä ja ovat alttiita vioille. Kokeile akustisesti ja vahvistimen kanssa.
- Kokeile kaulan muotoa, nauhoja – ne saattavat olla kapeita tai leveitä, korkeita tai matalia (toivottavasti ei epätasaisia, vaihtelevan korkuisia tai teräviä), säätimien paikkaa ja toimintaa, virityskoneistoa, soittimen tasapainoisuutta ja yleensä soitettavuutta. Vie kitara vahvistimen lähelle, kuuluuko maadoitushurinoita?
- Tarkista soittimen säädöt ja kielten kunto; huonosti säädetty kitara herättää aina laatuepäilyksiä, vaikkakin se saattaa osoittautua kelpo peliksi. Vaadi kitaran säätämistä, ennen kuin teet valinnan. Nyt erityisesti kannattaa houkutella asiaan perehtynyt ystävä mukaan ostoksille.
- Joissakin malleissa on kielilukot satulan takana ja pikavirittimet tallassa. Ne ovat näppäriä, mutta hankaloittavat tottumattomalle kielten vaihtoa sekä muuta huoltoa – yksinkertainen mekaaninen toteutus on aluksi paras. Hyvälaatuinen pikaviritinkoneisto on sitä paitsi kallis lisä kitarassa.
- Hyviä merkkejä ovat mm. Blade, Charvel, Epiphone, Fender, Fernandes, Gibson, Hamer, Hohner, Ibanez, Jackson, Tokai, Washburn, Yamaha.
- Entäpä jos työllistäisit lähiseudun soitinrakentajan? Saat hyvän mielen lisäksi laadukkaan soittimen toiveittesi mukaan.
- Käytettyjä soittimiakin kannattaa harkita, mikäli niiden kunto voidaan tarkistaa ennen kaupantekoa.
- Elektroakustinen kitara eli teräskielinen akustinen kitara, jossa on sisäänrakennettu mikrofoni, on monikäyttöinen säestyssoitin.
- Koulukäytössä aktiivielektroniikka on hankala, sillä se vaatii patterivirtaa, lisäksi se maksaa enemmän. Nykyvirtausten mukaisesti etenkin bassot ovat usein aktiivielektroniikalla varustettuja.
Kielet
- Kielten hankinnassa kannattaa testata eri merkkejä ja vahvuuksia, ennen kuin päättää valinnastaan. Käytetyin merkki lienee D’Addario, muita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi Ernie Ball ja GHS. Stainless steel-punonta on nikkeliä kestävämpi joskin myös nauhoja kuluttavampi.
- Liikkeelle voisi lähteä seuraavilla kielenvahvuuksilla: kitaralle 010, bassolle 045 karkea (roundwound).
- Lyhytkaulaiselle bassolle kieliä ostettaessa on muistettava mainita basson malli.
Kosketinsoittimet
- Käyttökelpoinen soitin maksaa uutena yli 6 000 ja vähän vanhempi käytetty 3 000 markkaa.
- Tavallinen syntetisoija kelpaa hyvin, mutta kalliimpi työasema voi osoittautua järkeväksi vaihtoehdoksi, jos tietokonetta ei ole käytössä. Suosittuja merkkejä ovat: Alesis, E-mu, Ensoniq, Kawai, Korg, Roland, Yamaha.
- Mieti, mitä ominaisuuksia tarvitset:
- minkä tyyppisiä saundeja
- minkä verran erilaisia saundeja
- kuinka laajaa polyfoniaa (yhtä aikaa soivien äänten määrä)
- kuinka monen saundin on soitava yhtäaikaa (multitimbral)
- minkälaista koskettimistoa (koskettimien määrä ja soittotuntuma)
- käyttöliittymää: näytön kokoa ja selkeyttä, käytön helppoutta ja johdonmukaisuutta, saundien muokkausta,
- riittääkö efektien määrä ja laatu
General MIDI -standardi määrittää järjestyksen, jonka mukaan soittimen saundit numeroitu. Esimerkiksi saundi numero yksi on piano, saundi 33 akustinen basso, jne. Tämän standardin ansiosta eri laitteilla tehdyt kappaleet toistuvat oikeantyyppisillä saundeilla – kannattaa harkita ensimmäiseksi syntetisoijaksi tällaista. Huomaa, että General MIDI -standardi ei takaa laitteen äänellistä laatua, vain saundijärjestyksen.
Jos omistaa jo jonkin kosketinsoittimen, jossa on MIDI-liitin, voi hankkia pelkän saundimoduulin lisäämään äänivaihtoehtoja.
Monissa syntetisoijissa on valmiina liitäntä tietokoneelle. Mikäli käytät tietokonetta, säästyt tämän liittimen ansiosta varsinaisen MIDI-sovittimen ostolta.
Tietokoneen hankintaa ei käsitellä tässä yhteydessä.
Johdot ja liittimet
- Hyvä johto on mekaanisesti kestävä ja eristemateriaali on joustavaa. Se ei vaimenna korkeita taajuuksia eikä kerää häiriöitä. Jotkin johdot ovat silkkoa sisältä, ja suurin osa poikkipinta-alasta on muovia, liittimen vedonpoistokin saattaa olla kelvoton. Kannattaa tarkistaa ennen hankintaa. Esimerkiksi Procon ja Whirlwindin valmiit instrumenttipiuhat ovat hyviä. Liittimistä parhaita valmistavat mm. Cannon, Neutrik ja Switchcraft. Muuten, juotoskolvin käyttäjä tekee piuhat edullisimmin itse.
- Ikuisuusongelma: hyvät johdot harhautuvat muiden matkaan helposti, huonot ovat aina epäkuntoisia. Ratkaisu: osta hyvä piuha ja merkkaa se helposti tunnistettavaksi. Kannattaa järjestää erillinen varasto varapiuhoille – tiukan paikan tullen varsinkin jokin erikoispiuha saattaa pelastaa suuren projektin.
Rummut
- Aluksi kannattaa hankkia perussetti eli virveli, bassorumpu, 2-3 tom-tomia, hi-hat, ride- ja crash-symbaalit sekä tietenkin rumpupenkki. Laatuun sijoittaminen on järkevämpää kuin rumpujen lukumäärään.
- Jonkin tunnetun merkin edullinen sarja on hyvä ensihankinta. Merkkejä ovat mm. Mapex, Pearl, Premier, Tama ja Yamaha. Perinteisiä valmistajia, joiden rummut eivät ole kovinkaan halpoja mutta joiden hyväkuntoisia käytettyjä rumpuja kannattaa harkita, ovat Gretsch, Ludwig, Rogers, Slingerland ja Sonor. Uudempia laatumerkkejä ovat Ayotte ja DW (Drum Workshop). Hyviä rumpuja saa nykyään myös suomalaisilta soitinrakentajilta.
- Symbaaleita hankittaessa on halvimmat vaihtoehdot kierrettävä kaukaa. Edes laatumerkkien halpasarjat eivät ole useinkaan tyydyttäviä. Toisaalta laadukas (= kallis) symbaali hyvin hoidettuna kestää jopa vuosikymmeniä. Laatumerkkejä ovat Istanbul, Paiste, Sabian, Ufip ja Zildjian, edullisemmista mainittakoon Meinl.
- Metalliosien laatu on kestävyyden kannalta ratkaiseva. Parasta metalli on yleensä amerikkalaisissa rummuissa, pehmeintä tai lohkeilevaisinta korealaisissa.
- Käytetystä virvelistä on etenkin virityskoneiston toimivuus tutkittava.
- Syvästä virvelistä lähtee kyllä voimakas ääni, mutta onko se enää balanssissa muiden soittimien kanssa ja onko koko korvannut laadun?
- Ohuet virvelin vanteet vääntyvät helposti, jolloin rumpua ei saa enää vireeseen. Valettu vanne on prässättyä jämäkämpi ja taas kerran – kalliimpi.
- Tarkista, että hi-hatin ja bassorummun pedaalit toimivat kunnolla. Erityisesti hyvä bassopedaali on tärkeä jo yhteissoitonkin kannalta.
- Käytettyjä rumpuja hankittaessa tarkista virityskoneistojen, rumpukalvojen ja -vanteiden, virvelimaton ja mattokoneiston, telineiden kiristimien sekä pedaalien kunto. Mitä tahansa näistä joutunetkin uusimaan, se nostaa lopullista hintaa.
- Rummun rungossa ei saisi olla halkeamia. Poista rummun kalvo, jotta voit tarkastaa soittimen kokonaan. Rummun tulee olla myös pyöreä.
- Pienelle rumpalille matala rumpusetti.
- Kuuntele rumpusettiä toisen soittamana vähän matkan päässä, kokeile itse soittotuntumaa.
- Kuuntele symbaalia läheltä ja toisen soittamana kauempaa.
- Mikäli mahdollista, osta tarvitsemasi symbaalit kerralla, jotta saat niistä toimivan kokonaisuuden. Vertaile useita malleja.
- Rockmusiikissa käytetty ride on melko paksu sekä ääneltään kirkas ja selkeä. Lyö symbaalia kapulan kärjellä sen selkään. Lyö myös kapulan varrella symbaalin reunaan kuullaksesi sen crash-ominaisuudet. Ride-symbaalin kupusointi on myös tärkeä: lyö kapulan olalla, onko sointi harmoninen, ei pistävä? Muissa musiikkityyleissä kuin rokissa ride voi kohista jonkin verran.
- Hyvää ja halpaa crashia ei ole olemassa.
- Valitse musiikin mukaan oikean voimakkuinen crash.
- Soita symbaalia sen eri puolilta ja reunaan nähden yhtä kaukaa, soinnin on oltava yhtä korkea joka puolelta.
- Halvat hi-hatit ovat yleensä ohuita ja samalla soinniltaan heikkoja – ei kannata ostaa.
- Käytetyn symbaalin tulee olla rakenteeltaan täysin virheetön.