Rumpusetissä on useita rumpuja, symbaaleja sekä telineitä, joilla nämä lyömäsoittimet saatetaan yhden soittajan soitettaviksi.
Perusrumpusetti (rummusto, rumpusarja) syntyy seuraavista soittimista: bassorumpu, virvelirumpu, yksi tai kaksi pikkutomia, isotomi (lattiatomi), ride-symbaali (komppipelti), yksi tai useampi crash-symbaali (aksenttipelti) ja hi-hat (haitsu). Edellä kuvattu kokoonpano on muotoutunut viimeisen sadan vuoden aikana. Liikkeelle lähdettiin ottamalla käyttöön bassorummun pedaali, jonka ansiosta yksi soittaja saattoi soittaa virveliä ja bassorumpua.
Setin koostumus on luonnollisesti vaihdellut eri aikakausina – ja vaihtelee koko ajan, lisäksi kukin soittaja ja musiikin laji vaikuttavat lopulliseen kokoonpanoon. Rumpujen ja symbaalien koko, rakenne ja lukumäärä vaihtelevat. Lisäksi kalvot, niiden viritys ja kapulat vaikuttavat sointiin. Seuraavassa esitellään perinteisiä ratkaisuja, tarkempaa tietoa saa mm. Kauko Paksulan ja Juha Alangon kirjasta Rummut.
Rummut
Virveli
Rumpusetin tärkein soitin on virvelirumpu, jota rumpali pitää telineellä polviensa välissä. Rummun halkaisija on yleensä 14 tuumaa ja paksuus viidestä aina kymmeneen tuumaan asti – mitä paksumpi rumpu sitä syvempi ääni. Poikkeuksellisen ohut 3x13 tuuman piccolovirveli oli mm. 90-luvun taitteen popmusiikissa erittäin yleinen. Virveli valmistetaan metallista (teräs, alumiini, pronssi, messinki) tai puusta.
Virvelille ominainen pärisevä ääni saadaan alakalvoa vasten kiristetyllä jousimatolla. Tämä virvelimatto voidaan irrottaa alakalvosta vivulla, jolloin virvelin saundi muuttuu tom-tomien kaltaiseksi.
Bassorumpu
Rock- ja popmusiikin poljento tulee bassorummusta, jonka koko voi setistä toiseen vaihdella hyvinkin paljon. Halkaisija on tavallisesti 20 tai 22 tuumaa, mutta se voi olla jotain muutakin 18 ja 26 tuuman välillä. Syvyys on yleensä 14 tuumaa, monesti 16 tai 18 tuumaa.
Tom-tomit
Perussetissä on usein kaksi tai kolme tom-tomia – rumpalin tarpeiden mukaan lukumäärä voi moninkertaistua. Kaksi pikkutomia asetetaan telineellä bassorummun päälle, isotomi eli lattiatomi rumpalin oikealle puolelle (vasenkätisellä rumpalilla tietenkin vasemmalle puolelle) joko jalkojensa varassa seisomaan tai omaan telineeseensä. Tom-tomien halkaisija vaihtelee kahdeksasta 18 tuumaan ja syvyys vastaavasti viidestä ja puolesta 18 tuumaan. Koko valitaan siten, että ne voidaan tasapainoisesti virittää jonkin intervallin (terssistä kvinttiin) välein. Setin tomit voisivat olla esimerkiksi halkaisijaltaan 10, 12 ja 14 tuumaa, tällainen porrastus on viritettäessä helpoin.
Symbaalit
Symbaalien merkitystä rummuston kokonaissointiin on vaikea yliarvioida. Rumpuja voi virittää ja vaimentaa, mutta symbaalin saundille ei tehdä mitään sen jälkeen, kun soitin on kannettu pois kaupasta. Symbaalit jaetaan tehtäviensä mukaan kolmeen ryhmään: ride, crash ja hi-hat.
Ride
Ride, symbaaleista suurin, 18-22 tuumaa, on rytminkuljettaja. Suuri koko antaa soinnille voimaa ja syvyyttä, symbaalin paksuuden ansiosta iskut erottuvat toisistaan. Ride-symbaaliin saatetaan joskus kiinnittää niittejä, jotka antavat sointiin kihinää ja symbaalille nimen sizzle.
Crash ja splash
Crash-symbaalit ovat edellistä pienempiä, halkaisijaltaan 13-20 tuumaa, ja ohuempia. Ohut symbaali syttyy nopeasti, minkä vuoksi crash on omiaan korostuksiin. Pienimmät crashit, 6-12 tuumaa, ovat lyhytsointisia ja nimeltään kuvaavasti splash.
Symbaalit jaetaan paksuutensa mukaan seuraavasti: extra heavy, heavy, medium heavy, medium, medium thin, thin ja paper thin. Crashin paksuus on välillä medium – paper thin, riden extra heavy – medium thin. Edellä esitellyt luokittelut vaihtelevat jälleen valmistajakohtaisesti.
Hi-hat
Hi-hat on kahden symbaalin yhdistelmä, jota voidaan soittaa erityiseen telineeseen ripustettuna sekä kapuloilla että jalkapedaalilla. Hi-hatin yleisin koko on 14 tuumaa, muitakin kokoja, esimerkiksi 13”, on toki käytössä. Symbaalipari valitaan – tavallisesti jo tehtaalla – siten, että alalautanen on paksu ja korkeasointinen, ylälautanen ohut ja soinniltaan matala. Soittimena hi-hat on symbaaleista monipuolisin.
Normaalisti rummustossa on yksi ride oikealla edessä ja yksi hi-hat vasemmalla vieressä. Yksinäinen crash on vasemmalla edessä, kaksi crashia vasemmalla ja oikealla, mutta jos crash-symbaaleita on useita, mikä on hyvin tavallista, on niiden asettelu rumpalin mieltymysten mukainen. Splash, jos sitä käytetään, on usein suoraan edessä pikkutomien välissä, missä se on helposti sammutettavissa toisella kädellä lyönnin jälkeen.
Symbaalit valmistetaan pronssista (tinaa 20% ja kuparia 80%, muitakin suhteita käytetään) joko käsin tai koneellisesti takomalla. Taonnan jälkeen symbaali useimmiten vielä sorvataan. Taonta, sorvaus, metalliseos ja symbaalin profiili, koko sekä paksuus vaikuttavat sointiin; crash-symbaalien kirjo on laajempi kuin ride-symbaalien, niitäkin on yhdellä valmistajalla kymmeniä erilaisia.
Settiin kuuluu myös…
Rumpukalvot
Rumpusetin sointiin vaikuttavat tietenkin myös rumpukalvot, jotka ovat pääsääntöisesti muovisia. Kalvot jaotellaan seuraavasti: pinnoitetut ja läpinäkyvät sekä yksi- ja kaksikerroskalvot. Lyhytsointisia pinnoitettuja kalvoja, kuten Remon Ambassador, käytetään varsinkin virvelissä mutta myös muissa rummuissa. Läpinäkyvät kalvot soivat pidempään, ja niitä käytetään tomeissa ja virvelissä alakalvoina. Tomien ja bassorummun lyöntikalvona käytetyt läpinäkyvät kalvot on joko vaimennettu kalvon keskelle liimatulla lätkällä, tai sitten kalvo on tehty kahdesta ohuesta kalvosta, jotka on liimattu yhteen kalvon reunassa kulkevalla liimasaumalla (= pinstripe-kalvo). Kaksikerroskalvoja valmistetaan myös ilman liimanauhaa (Remo Emperor), lisäksi kalvojen välissä voi olla öljyä (Evans).
Rumpukapulat
Rumpukapuloiden valinta vaikuttaa paitsi saundiin myös soittotuntumaan. Kapulan pituus, paksuus, paino, nupin koko ja muoto sekä kapulan valmistusmateriaali vaihtelevat. Kevyistä kapuloista yleisin koko on tyypiltään 7A, jämäkämmät kapulat ovat tyypiltään 5A tai 5B, ja jos on tarve tosi rytkeeseen, kannatta valita kapulatyyppi 2B tai 2S. Tyyppinumerointi ei muuten takaa eri valmistajien kapuloiden samankaltaisuutta. Kapulat tehdään yleensä hikkorista, tammesta tai vaahterasta, niiden nuppi voi olla malliltaan pyöreä tai suippo.
Vispilät, joiden säikeet on valmistettu teräslangasta tai muovista, kuuluvat rumpalin kapulapussiin. Sieltä löytynevät myös ”risut” eli kapulaksi teipatut rottinkiniput, joista lähtee kapulaa pehmeämpi ääni – niillä voi soittaa reilusti, mutta ääni ei paisu tarpeettoman voimakkaaksi.
Kuva 22. Erilaisia rumpukapuloita: ”risu”, suippo- ja pyöreänuppinen kapula, vispilä
Telineet ja pedaalit
Rumpusetin kasaamiseen tarvitaan lisäksi monenlaisia telineitä ja pedaaleja. Symbaalit kiinnitetään – ei liian kireälle eikä liian viistosti – suoriin tai puomillisiin telineisiin. Symbaalin kiinnitysruuvi on nykyisin muovia, mikä suojaa pellin reikää kulumiselta. Samasta telineestä voi lähteä myös haara, johon kiinnitetään toinen symbaali. Polkimella käytettävä hi-hat on omassa telineessään, pikkutomit kiinnitetään bassorumpuun sen päälle tai omiin telineisiinsä käyttäen monenlaisia järjestelmiä, ja virveli asetetaan rumpalin eteen oman telineensä varaan.
Telineissä voi olla muistilukot, näiden varassa rumpu tai teline asettuu heti oikeaan asentoon – nopeuttaa rumpujen pystyttämistä. Bassorummun pedaali hankitaan usein erikseen, suosittu on myös kahden pedaalin ja nuijan yhdistelmä, jolla rumpali voi molemmin jaloin soittaa bassorumpua.
Rumputelineet joutuvat elinikänsä aikana kovalle koetukselle, kaikkein vaativin tehtävä on pikkutomien telineillä. Siksi niiden lujuuteen, säätömahdollisuuksiin ja toimivuuteen on kiinnitettävä huomiota. Joskus tosin kaikkein jykevimmät mallit on hankittu tukemaan myös rumpalin itsetuntoa.
Vakaa, kestävä ja mukava rumpupenkki on tietenkin vielä mainittava tässä yhteydessä.
Muuta sälää
Rumpali ripustaa erityisiin telineisiin monesti myös pieniä lyömäsoittimia kuten lehmänkello, tamburiini ja chimes. Settiin voi kuulua aina tyylin ja muodin mukaan myös toinen hihat, yksikalvoiset timbalet, roto-tomit (kehärummut, jotka on helppo virittää eri säveltasoihin) sekä sähköisiä rumpuja, ”lätkiä”, joilla ohjataan rumpusyntetisoijan saundeja.
Rumpujen hankinnasta on täällä.