Kuulolle aiheutetut vauriot ovat pysyviä – kuulonhuoltoa ei kannata aliarvioida. Jatkuva oleskelu voimakkaan musiikin keskellä diskossa, rock-klubilla, bänditreeneissä, keikoilla jne. rasittaa korvaa ja aiheuttaa ennemmin tai myöhemmin vaurioita kuuloon. Varsinkin korkeat äänet, kuten symbaalit tai kaiuttimien diskanttielementeistä säteilevä musiikki, ovat vahingollisia. Impulssiäänet, äkillinen pamahdus ja etenkin korkea iskuääni, ovat erittäin vaarallisia.
Kuulokkeista suoraan korvaan tuleva musiikki on sala-kavalan vaarallista. Kuulokkeilla tulee, huomaamattaankin, kuunnelleeksi musiikkia lujemmalla kuin koti-stereoista. Lisäksi kuulokkeet sulkevat kuulokäytävän, äänenpaineen rasitus vain kasvaa.
Ensimmäinen oire on yleensä korvien vinkuminen, tinnitus. Rock-konsertin jälkeen korvat jäävät soimaan jopa tuntikausiksi, korvan aistinsolut ovat joutuneet alttiiksi rasitukselle. Korvat voivat myös metelissä mennä ”lukkoon” tai ”tukkoon”.
Korvien tinnitus saattaa eräänä aamuna jäädä pysyväksi, aistinsoluja on mennyt kuin viljaa lakoon ja ääniä ”jää päälle”. Vaurioitunut simpukka saattaa tuottaa monenlaisia aistimuksia: pirinää, vinkumista, kohinaa, jyskytystä, naksahduksia… Pahiten tinnitus vaivaa illalla ja yöllä vaikeuttaen nukahtamista. Aäni voi olla niin voimakasta, että se peittää muuta korvaan tulevaa informaatiota. Lisäksi kuulovauriot heikentävät tasa-painoaistin toimintaa.
Kuuloalueen kaventuminen tai kuopat taajuuskaistassa ovat myös kuulon vaurioita. Iän myötä häipyvät kuulosta ylimmät taajuudet, mikä on luonnollista, mutta kuulovaurio iskee monesti 2–6 kHz:n taajuuksille. Tästä kärsii puheen ymmärrettävyys etenkin taustamelun keskellä, sillä konsonantit muuttuvat epäselviksi.
Kuulovauriota ei voi parantaa, mutta sitä vastaan voi suojautua. Parasta olisi olla altistumatta lainkaan voimakkaille äänille. Mikäli tämä ei ole mahdollista, on käytettävä kuulosuojaimia.
Nykyään voidaan käyttää soitettaessa kuulokemonitoreja, joiden avulla lavavoluumia voidaan pienentää. Tämä on hyvä apu musiikin ammattilaisille, joskaan korvamonitorointi ei itsessään estä kuulovaurioiden syntymistä – vastaahan tilanne kuulokekuuntelua. Kuulokemonitoroinnissa tarvitaan soittajan turvaksi luotettava ja nopea limitteri, joka estää virheestä syntyneiden äänipiikkien pääsyn korvaan.
Musiikin tekijöille on suunniteltu myös eri hintaisia suojaimia, jotka vaimentavat ääniä 6–15 dB. Tällaiset korvatulpat pyrkivät säilyttämään musiikin soinnin alkuperäisen kaltaisena. Aänen vaimennus näillä tulpilla kyllä onnistuu, lisäksi ne ovat pienikokoisia, ja ne on helppo pitää mukana. Valitettavasti vain ääni samenee kalleimpiakin suojia käytettäessä, ja tulpat vaikeuttavat ratkaisevasti laulamista. Lisäksi ne haittaavat luonnollista paineentasausjärjestelmää, joten puhaltimien, erityisesti vaskien soitto vaikeutuu. Toisaalta tekisi mieli soittaa, laulaa ja kuunnella musiikkia…
Varsinainen ongelma on kuitenkin liialliseen meluun tottuminen ja sen hyväksyminen osana jokapäiväistä ympäristöä. Voimakkaalla musiikilla on helppo peittää heikkoa soittotaitoa tai vakuuttavasti ympäröidä kuulija ”hyvällä meiningillä”. Ei luoteta siihen, että korva osaa kasvaa kohti hiljaisempaa musiikkia. Jatkuvasti lisääntyvien ympäristömelujen ja yhä voimakkaampien aistimusten tavoittelun vuoksi kuulovaurioiden määrä tulee valitettavasti kasvamaan rajusti lähivuosina.
